Ensimmäinen edes suunnilleen onnistunut hame oli vihreä vakosamettihame. Siitä tuli vähän liian tiukka, ja takana olevat nepparit pistää takaosan pullottamaan tyhmästi. Ovela taktiikkani on piilottaa rumat kohdat pitsin, rusettien ja nappien taakse.
Tein myös farkkuhameen, jossa vasemmassa reunassa oleva neppari pullottaa tyhmästi. En myös näköjään osannut ommella suoraan. Sama strategia pitsin, rusetin ja napin kanssa kun aiemmassa.
Mulla on melko paljon tollaista musta-valkoraitaista trikookangasta, josta tein tällaisen tuubitopin. Tässä ei napit oo piilottamassa mitään, aattelin vaan että ne on suloisia.
Tämä oli oikeastaan ensimmäinen versio ylläolevasta topista, mutta pöljänä ompelin alareunaan ton nauhahässäkän ja eipä se sit mahtunut päälle, joten siitä tuli hame.
Koska kahdesta aiemmasta ompeluksesta jäi jämäkangasta, ompelin neitoselle säärystimet.
Viimeiseksi ompelin vielä laukun, jonka hihnasta tuli liian pitkä. Pitää keksiä joku patenttiratkaisu tälle.
